perjantai 15. lokakuuta 2010

Kun kaikki vaan menee pieleen....


"kun uuvun, haavoitun,
huomassas Herra sun,
suuren ja siunatun,
levätä saan.
Toiset jos hylkäävät.
kasvosi lempeät.
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan."

Loppuvuosi on elämässäni näköjään edelleenkin ajankohta, joka tuo mukanaan kipua ja ahdistusta, ikäviä asioita, yksinäisyyttä, lohduttomuutta.
Ainoa, mikä kestää, ei horju, ei petä,ainoa lohtu ja turva on ikiaikojen Jumala. Hänen kämmenelleen jään nytkin lepäämään.
"Herra
sinä,joka itket itkevien kanssa,
opeta minua itkemään suruni pois.
Anna minulle vapautta
vuodattaa tuskani ulos.
Anna minulle rohkeutta
katsoa murheen pohjaan.
Anna minulle viisautta
myöntää suruni syyt,
sillä Herra
jos et sinä vie minua suoraan suruni läpi,
se kulkee mukanani aina,
kasvaa muuriksi ympärilleni
ja pitää minut elämälle vieraana."

2 kommenttia:

CherryKirsche kirjoitti...

Harmillista, ettei kaikki ole aivan hyvin. Toivottavasti onni kääntyy pian ja aurinko alkaa paistamaan sisään ikkunoistasi, ellei konkreettisesti nyt talvenkin tullessa, mutta sisäisesti. Uskon ja toivon :)

Eija kirjoitti...

Voi Sinua. Lämpimät halaukset ja ajatukset. Lemmikin poismeno on surullista. Meilläkin on ollut perhepiirissä surua ja murhetta. Toivon kuitenkin että jakselet hetken päästä paremmin ;D


vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kammarissa voi mumman kanssa askarrella, neuloa,virkata, huovuttaa,piirtää, maalata, kuunnella musiikkia, tai vain olla, ja nauttia hiljaisuudesta,sateen ropinasta,kynttilän liekistä...