sunnuntai 24. lokakuuta 2010



Lakun verikokeet olivat normaalit, se on iso ilo ja helpotus. Nyt kuitenkin kaveri on taas pärskinyt ja on nuhainen. Huomaan tarkkailevania Lakua ihan liikaa. Öisin näen painajaista, että kaikki kolme kissaani ovat päässeet "karkuun", ja etsin niitä joka paikasta itku kurkussa. Löydän kissan, oletan sen olevaan Nöpö, mutta kun otan syliin, se onkin aivan joku toinen kissa.
Tuntuu niin "vähältä", kun kolmen sijaan, kissoja on nyt vain yksi. Makaamme sängyllä ja tuijotamme silmät pyöreinä toisiamme, ja yritämme sopeutua tilanteeseen.Se tietty ottaa oman aikansa...

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kun kaikki vaan menee pieleen....


"kun uuvun, haavoitun,
huomassas Herra sun,
suuren ja siunatun,
levätä saan.
Toiset jos hylkäävät.
kasvosi lempeät.
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan."

Loppuvuosi on elämässäni näköjään edelleenkin ajankohta, joka tuo mukanaan kipua ja ahdistusta, ikäviä asioita, yksinäisyyttä, lohduttomuutta.
Ainoa, mikä kestää, ei horju, ei petä,ainoa lohtu ja turva on ikiaikojen Jumala. Hänen kämmenelleen jään nytkin lepäämään.
"Herra
sinä,joka itket itkevien kanssa,
opeta minua itkemään suruni pois.
Anna minulle vapautta
vuodattaa tuskani ulos.
Anna minulle rohkeutta
katsoa murheen pohjaan.
Anna minulle viisautta
myöntää suruni syyt,
sillä Herra
jos et sinä vie minua suoraan suruni läpi,
se kulkee mukanani aina,
kasvaa muuriksi ympärilleni
ja pitää minut elämälle vieraana."

iso ikävä, ja suru...

Kiitos. rakas pikku kissani yhteisistä vuosista.

Töppönen lähti...

Tänään lähti meidän Töppönen, taivasmatkalle. Rakas pikkuinen, meidän ikuinen vauva, ja emoa ikävöivä hassulainen. Lämmin kiitos teille, jotka olette olleet "mukana" rukouksin ja rohkaisuin. Hädän hetkellä ystävät punnittaan. Olen kiitollinen tuesta, kun oma terveyskin tässä reistailee, ja monena päivänä on uupumus vienyt voiton.

perjantai 1. lokakuuta 2010


vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)