perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kisumumman suru.




Ensin lähti taivaan kotiin kissaystäväni Eva, Jennin rakas lemmikki.
Ja nyt nukkui pois oma rakas Lakuni. Vaikka osasin valmistautua Lakun lähtöön, on tämä elämä ilman Lakua niin outoa. Laku oli aina kaikessa mukana. Olen surrut ja itkenyt tolkuttomasti,Laku merkitsi niin paljon. Kahdestaan tässä kotona hipsuteltiin, nyt kaveri puuttuu. Yksinäistä, tyhjää...

9 kommenttia:

AnneHelena kirjoitti...

Lämmin osanotto suruusi ja iso hali.

Tellu kirjoitti...

Lämmin osanottoni suuressa surussasi.

Suuren suuri voimahali meiltä molemmilta, Tellu ja Konsta

Essi kirjoitti...

Voi Kisumumma! :o/
Osanottoni rakkaasi poismenon johdosta. Voimia!

katrilli kirjoitti...

Voi Kisumumma :) Otan osaa suruusi.

Tassutellen™ kirjoitti...

Meiltä myös Nemon kanssa terveiset ja halaukset Kisumummalle! Kyllä suru helpottaa ajan kanssa, täytyy vaan elää päivä kerrallaan. Jaksamisia sinulle!

Tassutellen™ kirjoitti...

Meilläkin on aika ajoin aina Evaa ikävä.. :(

Nurkkalintu kirjoitti...

Kultainen Kisumumma, otan osaa suruusi.
Uskon, että nyt on yksinäistä ja tyhjää. Suloinen Laku oli ihana ystäväsi.
Surusi moninkertaistuu, kun varmaankin nyt samalla suret jokaisen kisusi poismenoa. Muistot täyttävät mielen ja sydämen.

Minä vieläkin usein ikävöin vanhempieni kissaa, joka oli aivan ihana ja viisas. Sen kuolemasta tulee neljä vuotta.

Siunausta ja voimia näihin surun sävyttämiin päiviisi.

Malli kirjoitti...

Lämmin osanotto kisusi poismenon johdosta!
Onneksi on kesä tulossa...

Pihlajanmarja kirjoitti...

Otan osaa suruusi. En osaa edes kuvitella, miltä elämä ihan ilman kissaa/kissoja tuntuu. Näin ei ehkä pitäisi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin: Vaikka rakkaat pikkuiset eivät tule takaisin, niin uskoisin tai usko ihan varmasti uuden pikku pennun helpottavan uskomattoman paljon elämää. Joten kun jaksat tai jos suinkin voit, niin katsele uutta pikku kumppania elämääsi.


vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kammarissa voi mumman kanssa askarrella, neuloa,virkata, huovuttaa,piirtää, maalata, kuunnella musiikkia, tai vain olla, ja nauttia hiljaisuudesta,sateen ropinasta,kynttilän liekistä...