tiistai 22. helmikuuta 2011

Blogiystäväni muistoa kunnioittaen

1 kommentti:

Nurkkalintu kirjoitti...

Kaunis kuva.

Suru ja haikeus on sydämessä ystävän lähdettyä.


vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kammarissa voi mumman kanssa askarrella, neuloa,virkata, huovuttaa,piirtää, maalata, kuunnella musiikkia, tai vain olla, ja nauttia hiljaisuudesta,sateen ropinasta,kynttilän liekistä...