torstai 30. syyskuuta 2010


Kisumumman kammarissa kaikki muuttui niin kovin, sinä hetkenä, kun Nöpö lähti kissojen taivaaseen. On käsittämätöntä, miten pieni kissa voi merkitä niin valtavan paljon. Vasta kun Nöpöä ei enää ollut, tajusin, miten suuri merkitys sillä on ollut meidän elämässä. Oli vaikea iltaisin nukahtaa, kun Nöpö yleensä nukkui kainalossani, pää samalla tyynyllä. Vieläkin, toisinaan, menen hyvin varoen keittiöön, sillä Nöpöllä oli tapana rynnätä vauhdilla ohitseni, ja siellä se sitten makasi keittiössä selällään, näyttämässä, kuinka kova nälkä on. On myös niin hiljaista. Nöpö "jutteli" paljon. Päästeli eri laisia äännähdyksiä ja katseli minua kysyvästi, yritin vastata samanlaisella äännähdykselle, ja näin me aina tovin juttelimme. Ja kukaan ei herätä minua aamulla,ei kulje pääni ja kasvojeni yli, hitaasti venyttäen, että heräisin.Muistoja, ihania, rakkaita, niitä on paljon. Olen onnellinen, että minulla oli Nöpö niin pitkään.

2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

ihan ihana Nöpö!mun pallosilmä suihkukaverini...

Nurkkalintu kirjoitti...

En osaa lohduttaa...
... mutta ymmärrän.
((halit))

Siunausta lokakuun päiviisi!


vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kammarissa voi mumman kanssa askarrella, neuloa,virkata, huovuttaa,piirtää, maalata, kuunnella musiikkia, tai vain olla, ja nauttia hiljaisuudesta,sateen ropinasta,kynttilän liekistä...