"kun uuvun, haavoitun,
huomassas Herra sun,
suuren ja siunatun,
levätä saan.
Toiset jos hylkäävät.
kasvosi lempeät.
puoleeni kääntyvät rohkaisemaan."
Loppuvuosi on elämässäni näköjään edelleenkin ajankohta, joka tuo mukanaan kipua ja ahdistusta, ikäviä asioita, yksinäisyyttä, lohduttomuutta.
Ainoa, mikä kestää, ei horju, ei petä,ainoa lohtu ja turva on ikiaikojen Jumala. Hänen kämmenelleen jään nytkin lepäämään.
"Herra
sinä,joka itket itkevien kanssa,
opeta minua itkemään suruni pois.
Anna minulle vapautta
vuodattaa tuskani ulos.
Anna minulle rohkeutta
katsoa murheen pohjaan.
Anna minulle viisautta
myöntää suruni syyt,
sillä Herra
jos et sinä vie minua suoraan suruni läpi,
se kulkee mukanani aina,
kasvaa muuriksi ympärilleni
ja pitää minut elämälle vieraana."
2 kommenttia:
Harmillista, ettei kaikki ole aivan hyvin. Toivottavasti onni kääntyy pian ja aurinko alkaa paistamaan sisään ikkunoistasi, ellei konkreettisesti nyt talvenkin tullessa, mutta sisäisesti. Uskon ja toivon :)
Voi Sinua. Lämpimät halaukset ja ajatukset. Lemmikin poismeno on surullista. Meilläkin on ollut perhepiirissä surua ja murhetta. Toivon kuitenkin että jakselet hetken päästä paremmin ;D
Lähetä kommentti