sunnuntai 14. lokakuuta 2012

8 kuukautta on kulunut edellisestä päivityksestäni. Paljon on tapahtunut ja voimia ja aikaa on ollut vähän. Pikainen muutto toukokuulla vesivahingon alta oli rankka, ja sen jälkeen sairastuin pitkälliseen flunssaan. Myös isäni sairastelu, ja hänen luonaan käymiset ovat kuluttaneet omia voimavarojani. Pari viikkoa sitten kävin Vaasassa hakemassa meille ragdollin pennun. Samalta kasvattajalta, kuin edellinenkin kissani on.Tämä uusi tulokas on poikakisu. Viikonloppu on ollut, kuinkas ollakkaan, jälleen kerran rankka, kaikkine tapahtumineen, mutta alan jo tottua tähän, että koko ajan tulee kylmää vettä niskaan. Rukous on ollut minulla kantava voima, luottamus siihen, että Jumala kuulee heikoimmatkin huokaukset, ja että Hänen kämmenellään saan levätä. Siihen turvaan taas tänään jätän itseni, kuin kaikki rakkaani ja ystäväni.

vedet virtaavat vuorilta,ne eivät solise, niillä on itkun ääni,eikä kukaan voi niitä lohduttaa.Ne ovat syntyneet murheen sumusta, mutta niiden sisälleon Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun:Älä pelkää (E.Vuorela)